torstai 3. marraskuuta 2016

Kirjoittaja ja kirjoittamisen historia



Tämän syksyn ensimmäinen kurssi kirjoittamisen ammattiopinnoissa on kirjoittaja ja kirjoittamisen historia. Ensimmäisen lähiopetuspäivän jälkeen olo oli hämmentynyt. Käsittelimme kirjoittajan roolia historiassa, tekijyyttä. Aihe liippasi todella läheltä kirjallisuudentutkimuksen perussuuntauksia. Etenimme pikakelauksella kirjailijuuden käsitettä lähtien antiikista ja päätyen tähän aikaan. Kirjailija on ollut kaikkea anonyymistä ja Suureen Taiteilijaan ja kirjailijan henkilöllisyyttä on vuoroin häivytetty ja korostettu. 

Harmitti. Perusopinnot olivat suurta luomisen vimmaa, keskustelua ja juurikin sitä kirjoittamista. Nyt kuunneltiin luentoa, joka tuntui kuivan teoreettiselta. 

Seuraavalla lähiopetuskerralla päästiin kuitenkin ytimeen. On tärkeää tuntea tekijyyden historiaa, jotta voi miettiä omaa rooliaan kirjoittajana ja sitä kautta omaa kirjoittajan identiteettiään, jotta voi alkaa ajatella kirjoittamista ammattina. Itselleen. Minulle.

Oppimispäiväkirjalle annettiin tuttuun tapaan hyvin vapaa muoto. Kurssin aikana minua alkoi kiinnostaa digitaalisuus kirjoittamisessa. ”Uusi kirjoittaminen”. Mitä se on? Mitä se voisi olla? Haluan tutkia, mitä uusia mahdollisuuksia digitaalisuus tuo kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen taiteenalana. Äkkiseltään tulee mieleen sosiaalinen media, mutta miten sitä voisi valjastaa omalle kirjoittamiselle hyödyksi. Voisiko sen avulla tehdä taidetta? 



Lähden tutkimaan tätä samalla kun uppoudun ihanaan, korkeaan kirjakasaan. Tekijyyttä, kirjailijuutta, kirjoittajaidentiteettiä…

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kirjoittamisen prosessista


Kirjoittamisen perusopintojen viimeinen kurssi on nimeltään ”Kirjoittamisen luova prosessi”. Lähiopetusviikonloppu oli antoisa, mutta varsin erilainen kuin muut viikonloput. Omalle kirjoittamiselle ei ollut niin paljon sijaa, keskityimme luovuuden teorioihin ja kirjoittamiseen liittyviin prosesseihin ja erilaisiin näkökulmiin, joista niitä voi tarkastella.

Saimme melko laajat itsenäiset tehtävät, joille onneksi annettiin reilusti (pari kuukautta) palautusaikaa. Tehtävänä on pohtia kirjoittamisen prosessia peilaamalla omaa kirjoittamista erilaisiin teorioihin. Lisäksi yksi tehtävä luovuudesta ja oppimispäiväkirja. Hommaa on paljon verrattuna edelliseen kurssiin, joka oli runokurssi, ja ainoa itsenäinen tehtävä oli kirjoittaa kolmen kohdan oppimispäiväkirja, pituus max 1,5 sivua. Minulle on toisaalta ihan sama, kuinka paljon ”pitää tehdä”. Kirjoittaminen ja opiskelu sen ympärillä on niin kiinnostavaa ja innostavaa, että opiskelen joka tapauksessa paljon. Kirjoittamisoppaita on suomennettu jonkun verran, ja muutamia suomalaisiakin opuksia löytyy, mutta olen yllättynyt siitä, kuinka laajalti tietoa löytyy, kun on saanut vinkkejä, ja toisaalta, kun aistit ovat suuntautuneet kirjoille ja kirjoittamiselle.

Vietin viime viikonlopun kotona ihan itsekseni, kun muu perhe oli harrastuksien perässä. Kasa kirjoja ja Teemalla Helsinki Lit. Ulkona satoi ja nojatuoli ja lukulamppu houkuttelivat. Erittäin toimiva yhdistelmä.



Aloitin Eeva Haapaniemen ja Merja Kuuselan ”Kirjailijan työhuoneessa” –nimisellä kirjalla, joka oli kurssin kirjalistassa. Sain vihdoin kirjastosta puolisen vuotta varauksessa olleen ”Mieli ja maisema”, jossa on valokuvia ja haastatteluja nykykirjailijoista, heidän tavastaan kirjoittaa ja ihan konkreettisesti siitä, missä he kirjoittavat ja miten heidän työpäivänsä kuluvat. Todella mielenkiintoisia kirjoja molemmat, ensimmäinen on teoreettisempi, toisessa maistuu arki. Natalie Goldbergin kirjat ovat huippuja, niitä olen jo syksyllä lukenut ja nyt palaan niiden äärelle. Goldbergin kirjat ovat sellaisia, joihin kirjoittajan on hyvä palata aika ajoin. Ne patistavat kirjoittamaan!

Yle Areenasta löytyy Helsinki Lit –tapahtuma sekä tältä, että viime vuodelta. Tapahtumassa kirjailijat keskustelevat keskenään etukäteen annetuista aiheista, tai aiheen ulkopuolelta. Virallista haastattelijaa ei ole, vain kirjailijat Savoyn lavalla. Tänä vuonna kirjailijat päätyivät lähes kaikki puhumaan työstään, siitä, miten kirja syntyy, miten kirjoittamisprosessi etenee, mistä ideat tulevat jne. Kuin tilauksesta minulle!

Mitä jäi käteen lähiopetusviikonlopusta ja viime viikonlopusta, kun opiskelin intensiivisesti itsekseni, tai oikeastaan olla möllötin ja imin itseeni tarinoita ja tietoa? Tiiviisti sanottuna: prosesseja, työhuoneita, työskentelytapoja, ideoiden keräämistä ja kirjan synnytystä on yhtä monenlaista kuin on kirjailijoitakin. Yksi käyttää valtaosan ajasta taustatyöhön, haastattelee, istuu kansallisarkistossa, jopa työskentelee kuukausia jollain alalla, johon seuraava kirja sijoittuu, toinen istuu koneen ääreen ja antaa ajatusten tulvia, katsoo sitten, minkälainen tarina tuli. Ja kaikkea siltä väliltä. Yhteistä on kuitenkin se, että kirjoittaminen on nimenomaan prosessi. Kukaan ei kirjoita yhdeltä istumalta kirjaa ja lähetä sitä kustantajalle, vaan teos muuttuu matkan varrella, siihen voi tulla lisää henkilöitä ja ensimmäisiä pudota pois.

Kirjailijat kertoivat paljon siitä, kuinka he kiintyvät henkilöihinsä ja ne tulevat eläviksi. Helsinki Litissä Tommi Kinnunen kertoi, kuinka Neljäntienristeystä kirjoittaessaan yritti saada Onnin ryyppäämään, mutta Onni ei suostunut! Kaari Utrio kertoo kirjassa "Mieli ja maisema”, kuinka hän piirtää historiallisen romaaninsa tapahtumapaikoista karttoja ja kerää niin paljon tietoa henkilöistä ja miljööstä, että pystyy ikään kuin kulkemaan siinä fiktiivisessä maailmassa ja keskustelemaan henkilöiden kautta. Moni kirjailija kertoi kiintyvänsä henkilöihinsä niin, että heiän kohtalonsa itkettävät ja naurattavat, ja heitä tulee ikävä, kun kirjoitusprosessi on valmis ja teos lähtee koneelta kustantajalle.

Nyt jatkan kirjallisuuden maailmassa muutaman päivän, ennen kuin palaan tähän prosessiin. ”Kirjallisuuden analyysi” –kurssi on melkein valmis, enää yksi novelli- ja yksi runoanalyysi jäljellä.


tiistai 5. huhtikuuta 2016

Blogista opiskelupäiväkirja

Kun aloitin tämän blogin vuosi sitten, kirjoittaminen oli haave. Epämääräinen möykky vahvaa intohimoa, epävarmuutta, kuulostelua ja kokeilua. Viime huhtikuussa en voinut kuvitellakaan mitä kaikkea tulisi tapahtumaan.


Keskityn tästä lähtien blogissa kirjoittamiseen, kirjallisuuteen ja opiskeluun. Olkoon ne pienet muut postaukset tuolla paikoillaan, enkä muutenkaan juuri blogia muuta, mutta valjastan nyt blogin opiskelupäiväkirjakseni. Mielelläni pidän teidät lukijat matkassani. Otaksun, että jos olette jaksaneet lukea juttujani, olette joko a) kiinnostuneita itsensä löytämisestä, b) kiinnostuneita aikuisopiskelusta, c) kiinnostuneita kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta tai d) sukulaisiani ja ystäviäni, jotka lukevat uskollisesti vaikka puhelinluetteloa, jos minä olen sen kirjoittanut.

Opiskeluni on alusta asti ollut tavoitteellista. Haluan saada maisteritutkinnon kirjallisuudesta, pääaineena luova kirjoittaminen. Opintopisteitä on tässä vaiheessa kasassa kolmisenkymmentä, ja vanhan erityispedagogiikan appron saan hyödynnettyä myös, eli n. 50 opintopistettä yhteensä. Aika vaatimatonta vielä. Tänä keväänä saan vielä yhden kirjallisuuden kurssin ja viimeisen kurssin kirjoittamisen perusopinoista valmiiksi, eli vielä 10op tuohon lisää.

Vaikka nyt luettelen näitä, tarkoitukseni ei ole pelkästään pisteiden kasaaminen ja kurssien haaliminen, vaan oppiminen. Koen olevani kirjoittajana vielä aivan noviisi, ja nautin todella paljon opiskelusta. En halua suorittaa kursseja mahdollisimman helpolla, vaan olen ahminut aika paljon ylimääräistä kirjallisuutta ns. "pakollisten" lisäksi. Opinnot etenevät rauhallisesti, mutta varmasti.


Hämeen kesäyliopisto on mahtava paikka. Meillä on ollut viisi lähiopetusviikonloppua Hämeenlinnan Verkatehtaalla, joka tuntuu jo kovin kotoisalta. Aloitimme "Kirjoittajien yhteisöillä", siitä "Faktan ja fiktion" kautta "Elämänkerralliseen kirjoittamiseen", sitten "Proosaan" ja viimeisenä "Lyriikkaan". Nyt jäljellä on vielä "Kirjoittaminen luovana prosessina" ja sitten onkin perusopinnot plakkarissa. Kirjoitan lopuistakin kursseista omat jutut, niin superlatiiveille on paremmin tilaa. Yhteistä näille kursseille on ollut oman tekstin tuottaminen. Jokainen kurssi on ollut pääasiassa kirjoitusharjoituksia, keskustelua ja palautetta.

Ensi syksynä aloitan aineopinnot. On vielä epävarmaa, onko niitä tarjolla Hämeessä. Jos ei, teen ne etänä suoraan Jyväskylän avoimeen yliopistoon, joka on myös Hämeen emoyliopisto. Lähiopetus on ollut minulle mieluinen tapa opiskella, joten kovasti toivon, että Hämeeseen tulee kursseja tarjolle!Ryhmä tukee oppimista ja antaa uusia näkökulmia.

Aloitin tammikuussa myös Oriveden opiston Vapaan kirjoittajakoulun. Siinä on tapaamisia joka toinen tiistai-ilta, ja lisäksi laitetaan Moodleen omia tekstejä ja saadaan niistä palautetta. Tämä "tiistaikoulu" ei ole yliopisto-opetusta, vaan keskitytään oman tekstin tuottamista ja muokkaamista.

Tällä hetkellä meneillään on tuon tiistaikoulun lisäksi Kirjallisuuden analyysi -verkkokurssi. Opinnot etenevät tehtävien kautta, joita tehdään parin viikon jaksoissa. Aloitimme itsenäisellä runoanalyysillä ja seuraavat kaksi viikkoa analysoimme runoja verkkokeskusteluissa. Nyt on vuorossa novellianalyysi, jota varten pitää lukea teoriaa ja kaksi novellia. Niistä tehdään tiiviit alustukset joista keskustellaan ensi viikon aikana. Kirjallisuuden verkkokurssit tapahtuvat käytännössä Optima-verkkoympäristössä, joka on ihan toimiva alusta. Verkko-opiskelussa parasta on ehdottomasti se, että opiskellaan ryhmässä, mutta silti jokainen voi tehdä tehtäviä itselleen sopivaan aikaan ja kotoa käsin. Sopii minulle loistavasti!

Nyt lähden ratkaisemaan illan kirjoituspuuhiin liittyvää kiusallista pulmaa: läppäri vai vihko ja kynä?

p.s. Tänään taivas on harmaa, luonto on vielä harmaa ja kadut pöllyävät. Tuoksuu kevät!