maanantai 16. toukokuuta 2016

Kirjoittamisen prosessista


Kirjoittamisen perusopintojen viimeinen kurssi on nimeltään ”Kirjoittamisen luova prosessi”. Lähiopetusviikonloppu oli antoisa, mutta varsin erilainen kuin muut viikonloput. Omalle kirjoittamiselle ei ollut niin paljon sijaa, keskityimme luovuuden teorioihin ja kirjoittamiseen liittyviin prosesseihin ja erilaisiin näkökulmiin, joista niitä voi tarkastella.

Saimme melko laajat itsenäiset tehtävät, joille onneksi annettiin reilusti (pari kuukautta) palautusaikaa. Tehtävänä on pohtia kirjoittamisen prosessia peilaamalla omaa kirjoittamista erilaisiin teorioihin. Lisäksi yksi tehtävä luovuudesta ja oppimispäiväkirja. Hommaa on paljon verrattuna edelliseen kurssiin, joka oli runokurssi, ja ainoa itsenäinen tehtävä oli kirjoittaa kolmen kohdan oppimispäiväkirja, pituus max 1,5 sivua. Minulle on toisaalta ihan sama, kuinka paljon ”pitää tehdä”. Kirjoittaminen ja opiskelu sen ympärillä on niin kiinnostavaa ja innostavaa, että opiskelen joka tapauksessa paljon. Kirjoittamisoppaita on suomennettu jonkun verran, ja muutamia suomalaisiakin opuksia löytyy, mutta olen yllättynyt siitä, kuinka laajalti tietoa löytyy, kun on saanut vinkkejä, ja toisaalta, kun aistit ovat suuntautuneet kirjoille ja kirjoittamiselle.

Vietin viime viikonlopun kotona ihan itsekseni, kun muu perhe oli harrastuksien perässä. Kasa kirjoja ja Teemalla Helsinki Lit. Ulkona satoi ja nojatuoli ja lukulamppu houkuttelivat. Erittäin toimiva yhdistelmä.



Aloitin Eeva Haapaniemen ja Merja Kuuselan ”Kirjailijan työhuoneessa” –nimisellä kirjalla, joka oli kurssin kirjalistassa. Sain vihdoin kirjastosta puolisen vuotta varauksessa olleen ”Mieli ja maisema”, jossa on valokuvia ja haastatteluja nykykirjailijoista, heidän tavastaan kirjoittaa ja ihan konkreettisesti siitä, missä he kirjoittavat ja miten heidän työpäivänsä kuluvat. Todella mielenkiintoisia kirjoja molemmat, ensimmäinen on teoreettisempi, toisessa maistuu arki. Natalie Goldbergin kirjat ovat huippuja, niitä olen jo syksyllä lukenut ja nyt palaan niiden äärelle. Goldbergin kirjat ovat sellaisia, joihin kirjoittajan on hyvä palata aika ajoin. Ne patistavat kirjoittamaan!

Yle Areenasta löytyy Helsinki Lit –tapahtuma sekä tältä, että viime vuodelta. Tapahtumassa kirjailijat keskustelevat keskenään etukäteen annetuista aiheista, tai aiheen ulkopuolelta. Virallista haastattelijaa ei ole, vain kirjailijat Savoyn lavalla. Tänä vuonna kirjailijat päätyivät lähes kaikki puhumaan työstään, siitä, miten kirja syntyy, miten kirjoittamisprosessi etenee, mistä ideat tulevat jne. Kuin tilauksesta minulle!

Mitä jäi käteen lähiopetusviikonlopusta ja viime viikonlopusta, kun opiskelin intensiivisesti itsekseni, tai oikeastaan olla möllötin ja imin itseeni tarinoita ja tietoa? Tiiviisti sanottuna: prosesseja, työhuoneita, työskentelytapoja, ideoiden keräämistä ja kirjan synnytystä on yhtä monenlaista kuin on kirjailijoitakin. Yksi käyttää valtaosan ajasta taustatyöhön, haastattelee, istuu kansallisarkistossa, jopa työskentelee kuukausia jollain alalla, johon seuraava kirja sijoittuu, toinen istuu koneen ääreen ja antaa ajatusten tulvia, katsoo sitten, minkälainen tarina tuli. Ja kaikkea siltä väliltä. Yhteistä on kuitenkin se, että kirjoittaminen on nimenomaan prosessi. Kukaan ei kirjoita yhdeltä istumalta kirjaa ja lähetä sitä kustantajalle, vaan teos muuttuu matkan varrella, siihen voi tulla lisää henkilöitä ja ensimmäisiä pudota pois.

Kirjailijat kertoivat paljon siitä, kuinka he kiintyvät henkilöihinsä ja ne tulevat eläviksi. Helsinki Litissä Tommi Kinnunen kertoi, kuinka Neljäntienristeystä kirjoittaessaan yritti saada Onnin ryyppäämään, mutta Onni ei suostunut! Kaari Utrio kertoo kirjassa "Mieli ja maisema”, kuinka hän piirtää historiallisen romaaninsa tapahtumapaikoista karttoja ja kerää niin paljon tietoa henkilöistä ja miljööstä, että pystyy ikään kuin kulkemaan siinä fiktiivisessä maailmassa ja keskustelemaan henkilöiden kautta. Moni kirjailija kertoi kiintyvänsä henkilöihinsä niin, että heiän kohtalonsa itkettävät ja naurattavat, ja heitä tulee ikävä, kun kirjoitusprosessi on valmis ja teos lähtee koneelta kustantajalle.

Nyt jatkan kirjallisuuden maailmassa muutaman päivän, ennen kuin palaan tähän prosessiin. ”Kirjallisuuden analyysi” –kurssi on melkein valmis, enää yksi novelli- ja yksi runoanalyysi jäljellä.