Kirjoittamisen perusopintojen viimeinen kurssi on nimeltään
”Kirjoittamisen luova prosessi”. Lähiopetusviikonloppu oli antoisa, mutta
varsin erilainen kuin muut viikonloput. Omalle kirjoittamiselle ei ollut niin
paljon sijaa, keskityimme luovuuden teorioihin ja kirjoittamiseen liittyviin
prosesseihin ja erilaisiin näkökulmiin, joista niitä voi tarkastella.
Saimme melko laajat itsenäiset tehtävät, joille onneksi
annettiin reilusti (pari kuukautta) palautusaikaa. Tehtävänä on pohtia
kirjoittamisen prosessia peilaamalla omaa kirjoittamista erilaisiin teorioihin.
Lisäksi yksi tehtävä luovuudesta ja oppimispäiväkirja. Hommaa on paljon
verrattuna edelliseen kurssiin, joka oli runokurssi, ja ainoa itsenäinen
tehtävä oli kirjoittaa kolmen kohdan oppimispäiväkirja, pituus max 1,5 sivua.
Minulle on toisaalta ihan sama, kuinka paljon ”pitää tehdä”. Kirjoittaminen ja
opiskelu sen ympärillä on niin kiinnostavaa ja innostavaa, että opiskelen joka
tapauksessa paljon. Kirjoittamisoppaita on suomennettu jonkun verran, ja
muutamia suomalaisiakin opuksia löytyy, mutta olen yllättynyt siitä, kuinka
laajalti tietoa löytyy, kun on saanut vinkkejä, ja toisaalta, kun aistit ovat
suuntautuneet kirjoille ja kirjoittamiselle.
Vietin viime viikonlopun kotona ihan itsekseni, kun muu
perhe oli harrastuksien perässä. Kasa kirjoja ja Teemalla Helsinki Lit. Ulkona
satoi ja nojatuoli ja lukulamppu houkuttelivat. Erittäin toimiva yhdistelmä.
Aloitin Eeva Haapaniemen ja Merja Kuuselan ”Kirjailijan
työhuoneessa” –nimisellä kirjalla, joka oli kurssin kirjalistassa. Sain vihdoin
kirjastosta puolisen vuotta varauksessa olleen ”Mieli ja maisema”, jossa on
valokuvia ja haastatteluja nykykirjailijoista, heidän tavastaan kirjoittaa ja
ihan konkreettisesti siitä, missä he kirjoittavat ja miten heidän työpäivänsä
kuluvat. Todella mielenkiintoisia kirjoja molemmat, ensimmäinen on
teoreettisempi, toisessa maistuu arki. Natalie Goldbergin kirjat ovat huippuja, niitä olen jo syksyllä lukenut ja nyt palaan niiden äärelle. Goldbergin kirjat ovat sellaisia, joihin kirjoittajan on hyvä palata aika ajoin. Ne patistavat kirjoittamaan!
Yle Areenasta löytyy Helsinki Lit –tapahtuma sekä tältä,
että viime vuodelta. Tapahtumassa kirjailijat keskustelevat keskenään etukäteen
annetuista aiheista, tai aiheen ulkopuolelta. Virallista haastattelijaa ei ole,
vain kirjailijat Savoyn lavalla. Tänä vuonna kirjailijat päätyivät lähes kaikki
puhumaan työstään, siitä, miten kirja syntyy, miten kirjoittamisprosessi
etenee, mistä ideat tulevat jne. Kuin tilauksesta minulle!
Mitä jäi käteen lähiopetusviikonlopusta ja viime
viikonlopusta, kun opiskelin intensiivisesti itsekseni, tai oikeastaan olla
möllötin ja imin itseeni tarinoita ja tietoa? Tiiviisti sanottuna: prosesseja,
työhuoneita, työskentelytapoja, ideoiden keräämistä ja kirjan synnytystä on
yhtä monenlaista kuin on kirjailijoitakin. Yksi käyttää valtaosan ajasta
taustatyöhön, haastattelee, istuu kansallisarkistossa, jopa työskentelee
kuukausia jollain alalla, johon seuraava kirja sijoittuu, toinen istuu koneen
ääreen ja antaa ajatusten tulvia, katsoo sitten, minkälainen tarina tuli. Ja
kaikkea siltä väliltä. Yhteistä on kuitenkin se, että kirjoittaminen on
nimenomaan prosessi. Kukaan ei kirjoita yhdeltä istumalta kirjaa ja lähetä sitä
kustantajalle, vaan teos muuttuu matkan varrella, siihen voi tulla lisää
henkilöitä ja ensimmäisiä pudota pois.
Kirjailijat kertoivat paljon siitä, kuinka he kiintyvät
henkilöihinsä ja ne tulevat eläviksi. Helsinki Litissä Tommi Kinnunen kertoi,
kuinka Neljäntienristeystä kirjoittaessaan yritti saada Onnin ryyppäämään,
mutta Onni ei suostunut! Kaari Utrio kertoo kirjassa "Mieli ja maisema”, kuinka
hän piirtää historiallisen romaaninsa tapahtumapaikoista karttoja ja kerää niin
paljon tietoa henkilöistä ja miljööstä, että pystyy ikään kuin kulkemaan siinä
fiktiivisessä maailmassa ja keskustelemaan henkilöiden kautta. Moni kirjailija
kertoi kiintyvänsä henkilöihinsä niin, että heiän kohtalonsa itkettävät ja
naurattavat, ja heitä tulee ikävä, kun kirjoitusprosessi on valmis ja teos
lähtee koneelta kustantajalle.
Nyt jatkan kirjallisuuden maailmassa muutaman päivän, ennen
kuin palaan tähän prosessiin. ”Kirjallisuuden analyysi” –kurssi on melkein
valmis, enää yksi novelli- ja yksi runoanalyysi jäljellä.