maanantai 6. helmikuuta 2017

Mikä susta tulee isona?

Kun aloitin kirjoittamisen ja kirjallisuuden opiskelun puolitoista vuotta sitten, en vielä pohtinut sitä, mihin opinnot johtavat. Sitten päätin, että haluan suorittaa tutkinnon, en vain harrastella kirjoittamista ja lukemista.

Lähes poikkeuksetta ensimmäinen reaktio on ollut "Mahtavaa, vitsi miten mielenkiintoista!", kun olen kertonut opinnoistani.

Aika usein keskustelu jatkuu suunnilleen näin: 


"Tuleeko susta nyt kirjailija?" Epäröivää naureskelua. 

"Onko sulla jo pöytälaatikossa romaani? Tai runoja? Hehheh..."

"No, milloin on julkkarit?" Silmänisku.



Joo. Haluaisin kirjoittaa kirjan.

"Mutta... siis tienaako siitä? Siis varmaan joku Jari Tervo elää sillä..."

Mutisen jotain jotain lehtijutuista ja freelancerina toimimisesta.

"Niin mutta... mikä susta niinku tulee?"

Mäkkärin kassa.

"??"

Siis filosofian maisteri.


Nykyaikana "En tiedä vielä" tuntuu olevan mahdoton ajatus. Pitäisi olla suunnitelmat ja varasuunnitelmat valmiina. 

Ei saa kellua, ettei käy niin kuin markalle yhdeksänkymmentäluvulla.

Olen ymmärtänyt yhden asian. Sen, että On mahdollista vaihtaa suuntaa ja mielipidettä. On mahdollista antaa ajan kulua ja odottaa.

Työelämä muuttuu valtavalla vauhdilla. On harvinaista, että samassa työpaikassa tehdään 40 vuoden ura ja jäädään Aaltovaasin kanssa eläkkeelle. Sen sijaan maailma on auki. 

Monet opiskelevat useamman tutkinnon. Maisteri lähtee ammattikouluun, kokki aloittaa kolmekymppisenä yliopisto-opinnot, pankinjohtajasta tulee lähihoitaja. Yhä useampi työllistää itse itsensä.

Minä olen nyt kirjoittaja ja opiskelija. 

Mikä minusta tulee? Ammattikirjoittaja.

Ja ehkä eläkkeellä muutan vielä maalle.