torstai 3. marraskuuta 2016

Kirjoittaja ja kirjoittamisen historia



Tämän syksyn ensimmäinen kurssi kirjoittamisen ammattiopinnoissa on kirjoittaja ja kirjoittamisen historia. Ensimmäisen lähiopetuspäivän jälkeen olo oli hämmentynyt. Käsittelimme kirjoittajan roolia historiassa, tekijyyttä. Aihe liippasi todella läheltä kirjallisuudentutkimuksen perussuuntauksia. Etenimme pikakelauksella kirjailijuuden käsitettä lähtien antiikista ja päätyen tähän aikaan. Kirjailija on ollut kaikkea anonyymistä ja Suureen Taiteilijaan ja kirjailijan henkilöllisyyttä on vuoroin häivytetty ja korostettu. 

Harmitti. Perusopinnot olivat suurta luomisen vimmaa, keskustelua ja juurikin sitä kirjoittamista. Nyt kuunneltiin luentoa, joka tuntui kuivan teoreettiselta. 

Seuraavalla lähiopetuskerralla päästiin kuitenkin ytimeen. On tärkeää tuntea tekijyyden historiaa, jotta voi miettiä omaa rooliaan kirjoittajana ja sitä kautta omaa kirjoittajan identiteettiään, jotta voi alkaa ajatella kirjoittamista ammattina. Itselleen. Minulle.

Oppimispäiväkirjalle annettiin tuttuun tapaan hyvin vapaa muoto. Kurssin aikana minua alkoi kiinnostaa digitaalisuus kirjoittamisessa. ”Uusi kirjoittaminen”. Mitä se on? Mitä se voisi olla? Haluan tutkia, mitä uusia mahdollisuuksia digitaalisuus tuo kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen taiteenalana. Äkkiseltään tulee mieleen sosiaalinen media, mutta miten sitä voisi valjastaa omalle kirjoittamiselle hyödyksi. Voisiko sen avulla tehdä taidetta? 



Lähden tutkimaan tätä samalla kun uppoudun ihanaan, korkeaan kirjakasaan. Tekijyyttä, kirjailijuutta, kirjoittajaidentiteettiä…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti