perjantai 24. huhtikuuta 2015
Media ja valta
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
Piirrän itselleni rajat 2
Oman elämäni aarrekartta. Tältä se näyttää tällä hetkellä. |
torstai 16. huhtikuuta 2015
Piirrän itselleni rajat
Piirrän itselleni rajat.
Tärisevällä kädellä.
Lyijykynällä.
Raja ei enää kiipeä olkapäätäni pitkin.
Se ei liimaudu kiinni selkääni.
Kynä ei jätä tahraa minun poskeeni.
Raja on kauempana.
Ei liian kaukana. Ei vieraan veden takana.
Mutta se on irti minusta.
Nyt on tilaa hengittää.
Tilaa huutaa ja polkea jalkaa. Ei! Minulle et puhu noin!
Sinulla ei ole oikeutta kävellä ylitseni!
Nyt on tilaa luoda. Olla. Ihmetellä.
Kokeilla. Innostua ja yrittää.
Tilaa epäonnistua, juosta päin seinää.
Te ette tule iholleni piirtämään merkkejä epäonnistumisesta.
Koska minulla on rajat ja niiden sisällä tilaa hengittää.
Värittää räikeitä värejä.
Jonain päivänä piirrän rajani vakaalla kädellä, paksulla mustalla tussilla.
Sillä samalla, jolla merkataan talvella pulkat. Kesällä pallot.
Sellaisella, joka ei liukene kyynelistä.
maanantai 13. huhtikuuta 2015
Valokuvauskurssi
Valokuvauskurssi on minulle yksi pieni askel kohti oman näköistä elämää. Olen haaveillut valokuvauksesta harrastuksena jo pikkutyttönä. Muistan, kun sain ensimmäisen kamerani. Olin toivonut sitä jo pitkään, ja kun paketista paljastui kamera, 11-vuotias synttärisankari oli haljeta innosta! Oma kamera, jonka läpi voisi tarkastella maailmaa ja tallentaa näkemäänsä! Jep. Selfiesukupolvi lienee tipahtanut kärryiltä jo toisen kappaleen alussa. Haaveilla jostain? Mikset kuvannut puhelimella? No kun ensinnäkin puhelin oli kiinni seinässä ja... Ei. Tällä kertaa en lähde tähän. Takaisin kivikaudelle.
Melko pian sen ajan realiteetit latistivat harrastuksen. Filmikameralla kuvaaminen oli to-del-la kallis harrastus esiteinille 80-luvulla. Filmit maksoivat ja kuvia ei voinut räpsiä määrättömästi, koska ne kaikki piti kehittää. Joka taas maksoi. Kuvaajana kehittyminen oli aika hidasta. Mistä ihmeestä voi tietää mikä neljännessä päivänkakkarakuvassa meni pieleen?? Se otettiin kaksi kuukautta sitten, koska filmirulla, kaikki 24 kuvaa (tai jopa 30, jos oli sijoittanut enemmän markkojansa kyseiseen rullaan) piti saada täyteen ennenkuin sen vei kehitettäväksi. Bussilla. Valokuvausliikkeeseen. Valmiit kuvat sai hakea sieltä muutaman päivän päästä. (Kyllä, rakkaat diginatiiviteinit. Näit ottamasi kuvan ensimmäisen kerran aikaisintaan päivän, parin päästä siitä, kun olit ottanut sen. Yleensä aikaa kului tuon muutaman kuukauden verran. Tämä on yksi syy siihen, miksen ymmärrä kohtaustasi "Tää lagittaa!!! Mä haluun nopeemman koneeeeeeen!!!!")
Kamera unohtui jossain vaiheessa pöytälaatikon pohjalle pölyyntymään.
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Maunulan luontopolulla
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Sukellus blogimaailmaan
Olen myös tutkaillut kuvankäsittelyohjelmia, kokeillut ja opetellut. Tosi innostavaa! Tulen todennäköisesti kirjoittamaan tätä blogia lähinnä tabletilla, ja hommasin langattoman näppiksen, jolla kirjoittaminen käy huomattavasti helpommin.
Muutamat viime päivät ovat sisältäneet paljon uutta näpertelyä, ja niin paljon ATK:ta, että sisäinen nörttini alkaa väistämättä heräillä ikiunestaan...
torstai 9. huhtikuuta 2015
Uutta kohti
Ensimmäinen blogipostaus.
Viime kuukaudet olen pyöritellyt ajatuksia uudenlaisesta tavasta olla olemassa ja ilmaista itseäni. Ehkä jopa uutta työtä? Ajatukseni kiertävät erilaisia reittejä, mutta aina samaan pisteeseen: haluan kirjoittaa. Runoja? Kolumneja? Kirjan? Tietokirjan? Ihan mitä vaan, mutta pää pursuaa tekstiä ja nyt on aika päästää sitä pihalle.
Aloitan siis perustamalla blogin. Oma blogi antaa minulle kanavan kirjoittaa, punnita ja pohtia elämää, tarkastella arkea ja ajatuksia, pohtia arvoja, kysellä, etsiä vastauksia ja ihmetellä. Sanoittaa sitä mitä näkee, kuulee, tuntee ja kokee.
Blogin nimi on mielikuvittelua. Keskimmäisellä pojallani, Hobitilla, oli pienenä tapana istua ja tuijottaa eteensä omaan maailmaansa uppoutuneena. Kun kyselin, mitä hän miettii, hän laittoi kätensä ohimon kohdalle ja ikään kuin väänsi nappulaa. "Katsoin videota. Mä mielikuvittelin sen." Aivan loistava sana. Mielikuvitella. Se pitää sisällään paljon. Mielikuvitusta, mielikuvia, mielen kuvia, mielen kuvittamista valokuvilla ja kielikuvilla...
Availen ovia, tutkin polkuja, uutta kohti ja kaikki muut kuluneet kliseet. Mutta omalla tavallani. Tervetuloa mukaan!