maanantai 28. syyskuuta 2015

Ensimmäinen lähiopetusviikonloppu

Ensimmäinen lähiopetusviikonloppu oli aivan mahtava. Kurssin aihe on "Kirjoittajan yhteisöt". Sukelsimme kirjoittajan maailmaan erilaisten harjoitusten kautta ja pohdimme yksin ja yhdessä kirjoittamisen muotoja. Tutustuimme toisiimme, kirjoitimme yksin ja yhdessä. Suurin anti viikonlopusta palautteen antaminen ja vastaanottaminen. Miten annan rakentavaa palautetta, miten se eroaa kritiikistä ja miten vastaanotan ja hyödynnän palautetta.


Tätä kautta minulle selkeni edelleen ajatus sitä, kuinka kirjoittaminen on prosessi. Harvoin teksti tulee valmiiksi kerralla, yleensä se etenee raakatekstistä muokkauksen kautta valmiimmaksi ja tämä sykli voi toistua monta kertaa ennen kuin teksti on valmis. Toisaalta teksti itsessään ei ole koskaan valmis, kirjoittajan täytyy vain päättää, että nyt se on MINUN mielestäni valmis.

Vietin koko viikonlopun Hämeenlinnassa ja minulla oli myös aikaa sulatella kurssin antia ihan rauhassa. Vuokrasin pyörän ja tutustuin kaupunkiin helmat liehuen, päätä tuulettaen. Tiivis ryhmätyöskentely oli antoisaa ja rankkaa. Tuntui hyvältä olla lauantai-iltapäivä ihan yksin, antaa ajatusten järjestäytyä.


Kirjoitin ensimmäisen fiktiivisen tarinani. Olen arastellut fiktion kirjoittamista, lykännyt sitä, koska olen tuntenut, ettei rahkeet riitä. Kirjoitusharjoitukseen oli aikaa 20 minuuttia ja sinä aikana paperille pulpahti päivä "Maijan" elämästä. Oli huikeaa, miten oma mieli vaihtui Maijan ajatuksiksi ja pohdinnoiksi. Aivan kuin olisin ollut joku toinen. Hänen arvomaailmansa ahdisti minua jopa niin, että vaihdoin kesken kirjoittamisen tarinan suuntaa toiveikkaammaksi. Maijan tarinaa kirjoittaessani sain pienen aavistuksen kirjoittamisen voimasta. Olen aina tiennyt ja saanut kokea, mikä voima on lukemisella, kuinka terapeuttista se voi olla. Kirjoittamisen voima on samanlainen, vain tuhat kertaa voimakkaampi. Huh...



Lähiopetus oli vasta osa kurssia ja opiskelu jatkuu vielä itsenäisillä töillä ja verkossa. Oma paikka alkaa löytyä. Tunnetta on vaikea pukea sanoiksi. Huikeaa!

p.s. Tässä on Maijan tarina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti