lauantai 16. toukokuuta 2015

Maailman suurin huvipuisto

"KOPPAKUORIAINEN!!!" Seitsemän poikaa parveilee löydön ympärillä. Ötökkäpurkit, haavit, tömisevät jalat, varovaiset sormet. Tutkimista riittää.

"MÄ SAIN HAUEN!" "MÄ SAIN LOHEN! Eiku... särjen, lahnan! Isi, mikä tää on?" Kala osoittautuu säynäväksi. Lounaaksi itseperattua ja nuotiolla paistettua kalaa.

"Me laitettiin sauna! Kun muuten ei vielä tarkene uida!" Tunnin päästä kuuluu kiljuntaa, loisketta, kiukaan sihinää.

Rauhallisempi ääni: "Äiti, mä meen heittelemään." 12-vuotias ottaa pelastusliivit ja veneen, hakee tottuneesti ankkurin.

Muutama tunti vierähti korvasieniä poimiessa. Keskimmäinen ei ensin oikein jaksanut innostua, kunnes keksi, että voi antaa äänimerkkejä aina kun löytää sienen. Sen jälkeen hänestä kuului lähinnä omituisia, herätyskelloa muistuttavia ääniä.

Mökkikausi on korkattu vappuna ja nyt helatorstaina olemme taas pitkän viikonlopun täällä keskellä metsää. Tämä on sielunmaisema. Täällä juuret ovat syvällä maassa ja henki kulkee.

Mökki on järven rannassa ja pojat ovat oppineet vauvasta asti, miten luonnon keskellä eletään. Rantaan ei mennä yksin, ja uimataitoistenkin on ilmoitettava, kun menevät uimaan tai vesille. Sähköä ei ole, vesi kannetaan järvestä. Aurinkopaneeli tuo valon ja sen avulla saa puhelimen ja tietokoneen ladattua. Jääkaappi ja liesi toimivat kaasulla. Eletään yksinkertaista ja hidasta elämää. Lapset ovat oppineet omatoimisiksi ja näppäriksi. Omat puukot ovat tärkeät, ja jokainen osaa tehdä tulen. Koska voi kokeilla. Laastareita kuluu tasaiseen tahtiin ja pinsetit ovat käytössä lähes päivittäin.

Päivät täyttyvät puuhastelusta tai rauhallisesta olosta. Miten milloinkin. Tavalliset asiat tapahtuvat verkkaiseen tahtiin. Jotta voi peseytyä, on lämmitettävä sauna. Ruoka tehdään usein ulkotulilla tai kesäkeittiössä, eli Kyökissä, jossa meitä palvelee Vanha Rouva, 1960-luvun puuhella. Hän on äksy, pölläyttää halutessaan savut naamalle. Häntä pitää yleensä hyvitellä tunnin pari ennen kuin hän ryhtyy lempeäksi ja sallii ruuan valmistua.

Viimeiset neljä tuntia meillä on taas viilettänyt seitsemän poikaa. Kolme omaa, neljä lainalasta, rakkaita ystäviä. Ikäjakauma on 6-12 vuotta. Yhtään riitaa ei ole ollut. Kertaakaan ei ole kuulunut "mulla ei oo mitään tekemistä...". Kukaan pojista ei muista, missä puhelin tai tietokone ovat. Akku taitaa olla lopussa.

Ystäväni on sanonut, että metsä on maailman suurin huvipuisto. Allekirjoitan tämän täysin. Niin aikuisille kuin lapsille. Ja etenkin yhdessä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti