torstai 28. toukokuuta 2015

Kirjahyllyjen välissä

Kirjakaupan tunnelma, kirjaston tunnelma, antikvariaatin tunnelma. Tuoksu, hiljaisuus. Rapina, kun ihmiset lehteilevät kirjoja. Mikä viehättää?


Hitaus. Hiljaisuus. Uppoutuminen. Kirjojen tutkimiseen pitää olla aikaa. Parasta on, kun ei ole päämäärää, en ole hakemassa mitään tiettyä kirjaa. Tunnelma on etsivä, odottava. Ikäänkuin ympärilläni olisi ovia ja minulla mahdollisuus raottaa niitä, astua sisään muutamaan.

Miten sitten valita se ovi, mistä haluaa astua sisään?

Itse valitsen monilla tavoilla.

1. Tuttu kirjailija. Kun esimerkiksi uusi Westö ilmestyy, se on saatava heti. Samoin Riikka Pulkkinen. Myös kevyempi Enni Mustonen pistää minut laittamaan varauksen kirjastoon. Siinä omat tämän hetkiset lempikirjailijat. Suomalaisia kaikki, huomaan.

2. Suositukset. Minulla on ystäväpiirissäni paljon lukijanaisia, intohimoisia lukijoita. Aika ajoin joku meistä heittää Facebookiin kommentin: kirjajumi, vinkkejä kiitos! Näitä kommenttiketjua sitten seuraan aktiivisesti, ja olen saanut loistavia suosituksia. Joidenkin kanssa myös kierrätämme ostettuja kirjoja. Itse en kerää kirjastoa kotiin, säästän vain ne rakkaimmat, enkä niitäkään kaikkia. Kirjat ovat käyttötavaraa, ja parhaimmillaan, kun saavat ilahduttaa monia. Mitä niitä omassa hyllyssä pölyttämään. Ystävien suositukset ovat esitelleet minulle liudan uusia tuttavuuksia, ja toisaalta kiskaisseet minut historiallisista kirjoista myös tähän päivään, mikä on ollut piristävää! ;)

Finladiaehdokkaat katsastan aina läpi. En läheskään kaikkia ole lukenut, mutta ehdokaslistoille nousee yleensä hyvin erilaisia vaihtoehtoja. Viime vuoden Finlandiaehdokkaista suosikkini oli Tommi Kinnusen Neljäntienristeys.

Olen liittynyt myös Facebook-ryhmiin Kirjan vuoden lukuhaaste ja Kirjallisuuden ystävät, joista saa hyviä vinkkejä ja linkkejä kirjablogeihin.

3. Kirjan kansi ja takakansi. Hullua kyllä, varsinkin kirjastossa valitsen useimmiten kirjan kannen perusteella. Minua miellyttävät utuiset kuvat, värimaailma, ulkoasu kokonaisuudessaan. Hyvin harvoin, jos koskaan, tartun kiiltävään värikkääseen kirjaan! Kertooko kansi kirjasta? Uskon, että kertoo. Toivon, että kertoo. Parhaimmillaan kirja on kokonaisuus, jossa paketti on hiottu samaan muottiin ulkoasua myöten. Kannen tyyli kertoo jotain tarinasta, mutta etenkin kirjoitustyylistä. Jos kannessa on paljon katsottavaa, hitaasti aukeavia yksityiskohtia, on odotettavissa viipyilevää, kuvailevaa tekstiä. Toivottavasti myös tarina, jossa on paljon tasoja, tai joka aukeaa hitaasti, palaset loksahtelevat kohdalleen pikkuhiljaa.

4. Historiallinen romaani. Rakastan sukutarinoita, jotka sijoittuvat jonnekin vähintään sadan vuoden taakse. Uppoan tunnelmiin, aikakauteen, joka on tyystin erilainen kuin omani. Parhaissa historiallisissa romaaneissa kuvaillaan luontevasti paitsi aikakauden tyypillistä pukeutumista, liikkumista ja elämäntapaa, myös tapaa ajatella. Henkilöiden kautta aukeaa heidän arvonsa ja odotetut käytöstavat, naisen ja lasten asema, luokkaerot. Historialliset romaanit ovat täydellinen hyppy toisenlaiseen maailmaan, pakopaikka ja hengähdystauko arjesta.

5. Kirjan paksuus. Valitsen hyvin harvoin ohuita kirjoja. Niissä tuntuu, kuin tarinaa olisi vain riipaistu pinnalta, ne jävät usein kesken. Mikään ei ole niin turhauttavaa, kuin loistava kirja, joka on vain parisataasivuinen. Miksei tästä saa ammentaa enempää? Parhaita ovat kirjasarjat, pitkät sukutarinat. Näiden makuun pääsin aikanaan lukemalla Jalna-sarjaa. Myöhemmin luin kaikki Laila Hietamiehet putkeen. Ihania pitkiä kuvailevia romaaneja, ja tarina jatkui aina 3-6 kirjan verran. Tämän unelman täyttymys on esimerkiksi Diana Gabaldonin Matkantekijä sarja. Noin tuhatsivuisia kirjoja on kahdeksan. Sarjasta on muuten juuri alkanut tv-sarja ylellä.

Täydellinen esimerkki omasta tavastani valita kirja, on Kate Mortonin Paluu Rivertoniin:


Kysyin Facebookissa suosituksia kesälukemiseksi, ja ystäväni suositteli tätä. Kirjan kannessa on utuinen kuva, ei mitään selkeää, ei räikeitä värejä. Takakansi lupaa historiaa, sukutarinaa, kerroksellisuutta ja sivuja on yli 600! Tykkäsin Mortonin tavasta kirjoittaa ja luen parhaillaan toista hänen historiallista romaaniaan, Hylätty Puutarha.

Akuuttiin kirjavinkkipulaan ensiapuna voisi toimia sivusto Kirjavinkit. Tämä on itsellenikin aika uusi tuttavuus, mutta sieltä löytyy paljon vinkkauksia, uusia ja vanhoja, sekä kirja-arvosteluja eri kategorioissa.

Ulkona on aurinkoa ja lämpöä, täydellinen sää livahtaa riippumattoon kirjan kanssa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti