lauantai 11. huhtikuuta 2015

Maunulan luontopolulla

Retket ovat minulle mieluisin tapa viettää aikaa lasten kanssa. En ole koskaan ollut leikkivä äiti. Minusta näkee kilometrin päähän, että mielikuvitus ei lennä, koetan vain keksiä, miten pääsisin luikahtamaan autoleikistä tai kauppaleikistä livohkaan. Mutta yhteiset retket, ne ovat parasta. Luonnossa liikkuminen, lasten into tutkia kaikkea, keskustelut eläimistä, kasveista, retkimuistoista. Käsi, joka selityksen lomassa etsiytyy huomaamatta käteeni. Evästauolla onnelliset silmät ja kannonpäässä syliin istahtava pieni mies. Tai se isoin. Puutunut takapuoli ei siinä kohdassa haittaa. Hetki saa pysähtyä.

Meidän ukkelit tuntien nämä minun pienet liikutuksen hetkeni ovat nopeita, pian pyrähdetään taas tutkimaan mitä tuon kannon ja kiven takaa löytyy. Kuka osaa kiivetä korkeimmalle kivelle?

Maunulan Majan ympäristö on yksi lempiretkikohteistamme, eikä vähiten ihanien munkkien ja korvapuustien takia. ;) Maunulan majalle on meiltä juuri sopiva pyöräilymatka, ja erilaisia kävelyreittejä löytyy vaikka millä mitalla.

Tällä kertaa menimme autolla Majalle ja lähdimme tutustumaan Maunulan luontopolkuun. Luontopolkua on suunniteltu, viitoitettu ja kunnostettu pikkuhiljaa, ja sen avajaisia vietettiin vajaa vuosi sitten. Me olimme tällä reitillä nyt ensimmäistä kertaa, mutta ei taatusti viimeistä! Polku on 3,3km pitkä, ja maastoltaan todella vaihteleva. Reitti kulki alkuun pienen pururata- ja metsätien jälkeen ihanille kallioille, joilla reitti oli merkitty suoraan kallioon maalatuilla vihreävalkoisilla merkeillä. Kallioiden laelta oli hienot näkymät, ja aurinko lämmitti jo ihanasti poskia. 


Kallioiden jälkeen kuljettiin metsässä, lehtomaisemassa, Maunulan puron varrella. Puolivälin jälkeen vastaan tuli Maunulan uurnalehto, yksi kauneimpia hautuumaita, mitä olen nähnyt. Reitti kulki hautausmaan halki, ja sukelsi taas metsään. Matkan varrella seurasimme vielä kymmenien nyrkin kokoisten sammakoiden kutupuuhia kosteikossa siirtolapuutarha-alueen reunassa. Kutuakin oli kertynyt jo aika näyttävästi!


Polku on hyvin opastettu käpymerkeillä, ja kallioiden kohdalla maalatuilla vihreävalkoisilla merkeillä. Ainoa paikka, missä meinasimme eksyä, oli Uurnalehdossa, jossa merkkejä oli vähän vähemmän. Tällainen suuntavaistoton vanha partiolainen löysi kuitenkin takaisin polulle reitin kartasta otetun kännykuvan avulla. :)


Matkan varrella oli paljon opastetauluja, joissa kerrottiin alueen kasveista ja eläimistä. Niitä oli mukava tutkia, ja saatiin sopivia määriä tietoa luonnossa nautiskelun lisäksi.


Kannustan lähtemään metsään! Eväät tai valmiiksi katsottu kaffittelupaikka, mukavat kengät ja vesipullo matkaan. Metsä on ilmainen ja loputtomia elämyksiä tarjoava seikkailupuisto!


2 kommenttia:

  1. Metsässä kulkiessa ei arvaisi, että ollaan ihan Hämeenlinnantien tuntumassa. Jäi mietityttämään minne nuo kaikki tuhannet sammakon poikaset tuosta ojasta muuttavat:).

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, täytyy lähteä retkeilemään! :)

    VastaaPoista