Piirrän itselleni rajat

Piirrän itselleni rajat.
Tärisevällä kädellä.
Lyijykynällä.

Raja ei enää kiipeä olkapäätäni pitkin.
Se ei liimaudu kiinni selkääni.
Kynä ei jätä tahraa minun poskeeni.

Raja on kauempana.
Ei liian kaukana. Ei vieraan veden takana.
Mutta se on irti minusta.

Nyt on tilaa hengittää.
Tilaa huutaa ja polkea jalkaa. Ei! Minulle et puhu noin!
Sinulla ei ole oikeutta kävellä ylitseni!

Nyt on tilaa luoda. Olla. Ihmetellä.
Kokeilla. Innostua ja yrittää.
Tilaa epäonnistua, juosta päin seinää.

Te ette tule iholleni piirtämään merkkejä epäonnistumisesta.
Koska minulla on rajat ja niiden sisällä tilaa hengittää.
Värittää räikeitä värejä.

Jonain päivänä piirrän rajani vakaalla kädellä, paksulla mustalla tussilla.
Sillä samalla, jolla merkataan talvella pulkat. Kesällä pallot.
Sellaisella, joka ei liukene kyynelistä.